Kosmetiikan valmistuksesta

Mehiläisvahakiekko. Jos tarhaaja haluaa käyttää kosmetiikan valmistukseen omaa mehiläisvahaa, on hänellä vastuu siitä, että laatu on riittävä kosmetiikkaan.
Ammattiopisto Livian saippuoita. Mehiläisvaha sopii hyvin esimerkiksi saippuan raaka-aineeksi. (kuva: Mari Kokkonen)
Hunajaisia kosmeettisia tuotteita.
Kotioloissa kasvoilleen voi levittää mitä tahansa hunajaa. Mutta jos myy hunajaa esimerkiksi saunahunajaksi tai kosmetologin käyttöön, niin hunajan olisi oltava sellaista, joka on ilmoitettu kosmetiikaksi. (Mari Kokkonen)

Mehiläisvaha on erinomainen raaka-aine esimerkiksi kosmetiikkaan. Kosmetiikan valmistus myyntiin ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

Mehiläinen 3/2015 -lehden juttu selvitää etenkin lainsäädännön asettamia vaatimuksia kosmetiikan myyntiin.

Haaveissa kosmetiikan valmistus mehiläistuotteista? Tutustu lainsäädännön vaatimuksiin


Mehiläistuotteista erityisesti mehiläisvaha sopii moniin kosmeettisiin valmisteisiin. Omaan käyttöön kosmetiikkaa saa tietysti valmistaa vapaasti, mutta jos suunnittelee saippuan tai voiteen myyntiä, on esimerkiksi hankittava tuotteille turvallisuusselvitys.

Ammattiopisto Liviassa kurssitetaan opiskelijoita myös luonnontuotteiden käyttöön kosmetiikassa. Opettaja Taina Kummunsalo hallitsee niin raaka-aineet kuin lainsäädännön.

”Pienen kosmetiikkavalmistajan kannattaa valita yksinkertaisia, vedettömiä tuotteita. Tällöin ne säilyvät hyvin eivätkä siis vaadi säilöntäaineita, jotka tuovat mukanaan myös kalliimman turvallisuusselvityksen laboratorioanalyyseineen”, Kummunsalo kertoo. Monimutkaisempi, vettä sisältävä tuote vaatii myös korkeampaa valmistushygieniaa.

Turvallisuusselvitys on pakollinen

Turvallisuusselvitys on oleellinen kosmetiikkatuotteissa. Selvitys on tehtävä jokaiselle reseptille, ja jos reseptiin tehdään pieniäkin muutoksia, on selvitys tehtävä uudelleen. Aineosion lisäksi selvitystä varten on toimitettava tiedot esimerkiksi tuotteen valmistustavasta, ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta ja pakkauksesta. 

Kosmetiikkaselvityksiä tekevät esimerkiksi asiaan erikoistuneet konsulttiyritykset.  Selvityksen voi tehdä henkilö, jolla on ylempi korkeakoulututkinto farmasiasta, toksikologiasta, lääketieteestä tai vastaavalta alalta.

Esimeriksi palasaippualle selvitys maksaa yleensä alle sata euroa.

Turvallisuusarvioinnin voi hankkia myös esimerkiksi Englannista. Goooglaamalla hakusanat Costmetic Safety Assesments löytyy tahoja, jotka tekevät pienille kotikosmetiikkamyyjille arviointeja kohtuuhintaan.

Lisäksi kosmeettinen tuote on ilmoitettava Euroopan komission kosmetiikkatietokantaan (Cosmetics Products Notification Portal, CPNP). Tämän voi tehdä netissä, mutta aivan muutaman klikkauksen homma ei tämäkään ole.

Liviassa kosmetiikan raaka-aineina käytetään mieluusti joko oppilaitoksen omaa tuotantoa, kuten rypsiöljyä, tai lähiluonnon tarjoamia raaka-aineita, kuten pihkaa ja erilaisia yrttejä. Muualta tilataan esimerkiksi mehiläisvahaa ja erilaisia rasvoja. Saippuoissa lipeä on olennainen raaka-aine.

Jos tarhaaja haluaa käyttää kosmetiikan valmistukseen omaa mehiläisvahaa, on tuottajalla vastuu siitä, että laatu on riittävä kosmetiikkaan. Kummunsalo uskoo, että vahan puhdistus vedessä keittämällä on mikrobiologisesti tehokas menetelmä, jonka jälkeen vaha on käyttökelpoista.

”Viime kädessä kuitenkin turvallisuusselvityksen laatija ottaa asiaan kantaa. Hänelle toimitetaan selvitys käytettävistä raaka-aineista.”

Hunaja sellaisenaan on mainio hoitotuote iholle: antiseptisenä ja kosteuttavana se sopii monen iholle. Sen sijaan tuotteiden raaka-aineena hunaja ei toimi kovin hyvin.
”Hunaja ei liukene öljyyn, ja veden kanssa se reagoi ongelmallisesti”, Kummunsalo kertoo.

Lisäksi kannattaa muistaa, että esimerkiksi kosmetologin on käytettävä asiakashoidoissaan kosmetiikaksi määriteltyjä tuotteita. Näin ollen hän ei virallisesti saa käyttää tavallista hunajaa hunajahoidossa, vaan hänen olisi ostettava hunajaa, joka on ilmoitettu kosmetiikaksi.
 

Samat säännöt isoille ja pienille yrityksille

Kosmetiikan valmistuksessa lainsäädäntö on sama niin mikroyrittäjille kuin isoille yrityksille. Pieni yrittäjä ei siis saa helpotuksia toimintaansa.

Kosmetiikan valmistustiloille ei ole tarkkoja määriteltyjä vaatimuksia. ”Esimerkiksi elintarvikkeiden valmistukseen sopivat tilat käyvät hyvin”, Kummunsalo toteaa.

Suurta välineistöhankintaakaan ei tarvitse tehdä, vaan alkuun pääsee esimerkiksi tarkalla vaa’alla, kuumuutta kestävillä mitta-astioilla ja muilla keittiötavaroilla. Esimerkiksi vanhan kahvinkeittimen lasikannun voi kierrättää kosmetiikkavalmistukseen.

Kosmeettisiin tuotteisiin liittyvät myös omat pakkausmerkinnät ja muut yksityiskohdat, joista on otettava selvää ennen tuotteiden myymistä. Vastuu kosmeettisten valmisteiden turvallisuudesta on valmisteen valmistajalla ja markkinoille saattajalla. Kosmeettisia valmisteita valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes.

Lue myös: Pihkasalvan valmistus

Lisätietoja:

Ruralia-instituutti: Luonnonkosmetiikka - sääntely ja serifiointi (2016, pdf)

Tukes
Lista sallituista aineosista (englanniksi): The Soap Kitchen

Nettikauppoja:
Lahtisen vahavalimo – lipeää ja mehiläistuotteita
Pieni tuoksukauppa – tuoksuöljyjä, rasvoja, öljyjä ym.
Gisella Manske – saksalainen nettikauppa, josta saa erilaisia rasvoja, öljyjä ym. melko edullisesti.
Hunajayhtymä - myynnissä kosmetiikan valmistukseen tarvittavia lipeää ja mehiläisvahaa.