Olli Loukola tutkii pölyttäjien älykkyyttä Lontoossa

16.3.2017

Olli Loukola on ollut mukana tutkimuksessa, jossa kimalaiset opettelivat kuljettamaan palloa. 
(Kuva: Iida Loukola)
Olli Loukola on ollut mukana tutkimuksessa, jossa kimalaiset opettelivat kuljettamaan palloa. (Kuva: Iida Loukola)
Tutkimuksen avulla on pystytty osoittamaan, että kimalaiset oppivat seuraamalla, miten lajitoverit toimivat. 
(Kuva: Iida Loukola)
Tutkimuksen avulla on pystytty osoittamaan, että kimalaiset oppivat seuraamalla, miten lajitoverit toimivat. (Kuva: Iida Loukola)

Käyttäytymisekologi, tohtori Olli Loukolan työhuoneessa pörrää kimalaisia. Niiden älykkyyttä ja oppimiskykyä Loukola on tutkinut nyt Lontoossa. Tutkimuksissa on saatu selvä näyttö siitä, että kimalaiset oppivat nopeasti ja ne myös oppivat uusia taitojaan lajitovereitaan seuraamalla.

”Vaikka pölyttäjillä on pienet aivot, eivät ne silti ole tyhmiä”, toteaa Olli Loukola. ”Koska pölyttäjät ovat erittäin merkittäviä ruoantuotannossa, on tärkeää tietää myös siitä, miten ne käyttäytyvät.”

Ennen kimalaistutkimusta Loukola on tutkinut mm. lintuja ja perhosia. Kun hän väitteli kolme vuotta sitten tohtoriksi Oulun yliopistosta, kävi ilmi, että Iso-Britanniasta voisi löytyä paikka väitöskirjan jälkeiseen tutkimukseen. Kun kahden vuoden rahoitus varmistui, siirtyi Loukola Lontooseen Queen Maryn yliopistoon. 

Ensimmäisessä kimalaistutkimuksessa, jossa Loukola oli mukana, kimalaiset opetettiin vetämään narua. Kokeella pystyttiin osoittamaan, että kimalaiset myös oppivat seuraamalla, mitä muut lajitoverit tekevät ja kopioimalla käytöksen.

Toisessa, nyt talvella julkistetussa tutkimuksessa, kimalaiset opetettiin sokeripalkkiolla viemään pallo oikeaan kohtaan. Toimintaa on kuvailtu kimalaisten golfaamiseksi tai jalkapalloksi.

”Tämä tehtävä osoitti, että kimalaiset voivat oppia käyttämään myös työkaluja, tässä tapauksessa palloa, tavoitteen eli ravinnon saamiseksi. Yleensähän työkalujen käyttöä eläimillä on pidetty oleellisena osoituksena tietynlaisesta korkeammasta älykkyydestä.”
Kimalaistutkimukset ovat saaneet myös paljon mediahuomiota. Tätä ovat edesauttaneet tutkijoiden YouTubeen tekemät videot, jotka havainnollistavat hyvin sen, mitä kimalaisille on opetettu.

”On tosi kiva tehdä tiedettä, joka kiinnostaa muitakin kuin toisia tutkijoita”, Loukola toteaa. ”Pölyttäjät ovat paljon älykkäämpiä kuin monet kuvittelevat, ja tutkimuksen kautta voimme osaltamme nostaa pölyttäjien arvostusta.”

Kimalaiset helppoja tutkimuskohteita

Harva tutkija voi pitää tutkimuskohteitaan omassa työhuoneessaan. Loukolalla on kuitenkin ilonaan kimalaislaatikko.
”Kimalaisista ovat sikäli vaivattomia tutkittavia, että niitä voi tilata pahvilaatikossa ja niille riittää sokeri- ja siitepölyruokinta.”

Queen Maryn yliopiston tutkijoilla on tarkoitus jatkaa kimalaistutkimuksia ja laajentaa tutkimusta myös mehiläisiin. 
”Tarhamehiläiset ovat kimalaisia sosiaalisempia ja ne viestivät paljon toisilleen. Kimalaisten ja mehiläisten oppimiskyky on silti samanlainen. Tavoitteenamme on selvittää, voisivatko kimalaiset oppia mehiläisiltä ja toisinpäin.”

Yliopisto on osallistunut pölyttäjien pelastamiseen myös omalla alueellaan ja yhdessä paikallisten ihmisten ja pientarhaajien kanssa.
”Numeroimme kimalaisia ja sitten vapautimme ne. Pyysimme ihmisiä kertomaan, missä ovat näitä numeroituja kimalaisia nähneet ja millaisten kasvien luona”, Loukola kertoo.
”Lisäksi olemme pitäneet Lontoon pölyttäjien pelastamiseen liittyen työpajoja maallikoille Save London Pollinators -kampanjoinnin yhteydessä. Annoimme esimerkiksi vinkkejä puutarhojen kasvivalintoihin, sillä ovathan monet puutarhakasvit pölyttäjien kannalta pilalle jalostettuja.” 


Olli Loukolan pesti Lontoossa päättyy syksyllä. Näillä näkymin hän palaa sen jälkeen Suomeen. 
”Oulussa aloittelin muurarimehiläisiin liittyvää kartoitusta. Sen projektin jatkaminen kiinnostaa muun tutkimustyön ohella.”

 

Lue lisää esim. Ylen uutisesta:
Pieni mutta fiksu - kimalaiset oppivat kavereiltaan jalkapalloa