Pieni pesäkuoriainen levisi Sisiliaan - alueelta tuotu mehiläisiä Suomeen

17.11.2014

Aikuinen pieni pesäkuoriainen. (Kuva: James D. Ellis)
Aikuinen pieni pesäkuoriainen. (Kuva: James D. Ellis)
Pienen pesäkuoriaisen toukat tuhoavat mehiläispesää. (Kuva: Jeffrey W. Lotz)
Pienen pesäkuoriaisen toukat tuhoavat mehiläispesää. (Kuva: Jeffrey W. Lotz)

Mehiläisten vakavaa tuholaista, pientä pesäkuoriaista löytyi syyskuussa Italiasta. Kuoriainen on levinnyt myös Sisilian alueella, josta on tuotu useita mehiläiseriä Suomeen viime kesänä. Italialaisia mehiläisiä ostaneiden kannattaa tarkkailla pesiä kuoriaisten varalta.

Etelä-Afrikasta pesäisin oleva pieni pesäkuoriainen (Aethina tumida) on mehiläispesissä elävä, pesiä tuhoava kovakuoriainen. Kuoriaisen toukat käyttävät ravinnokseen mehiläisten toukkia, hunajaa ja siitepölyä. Ravintoa etsiessään toukat kaivavat käytäviä kennostoihin ja voivat romahduttaa koko pesän. Toukkien uloste voi saastuttaa hunajaa.

Aikuinen pieni pesäkuoriainen on 5-7 mm pitkä ja 3-4,5 mm leveä, väriltään ruskea tai tummanruskea. Taka- ja keskiruumista kiertää vaalea reunus, joka tosin voi olla vaikeasti havaittava. Keskiruumis on selkeästi erottuva ja sen kuoren alanurkat ovat teräväkärkiset. Takaruumista peittää lyhyet peitinsiivet, joiden alta ruumis hiukan pilkottaa. Tuntosarvet muistuttavat pyöreäpäistä nuijaa. Aikuisen kuoriaisen saattaa sekoittaa silkkihälvekkääseen.

Pienen pesäkuoriaisen vaalea toukka on pisimmillään noin mehiläisen mittainen. Sillä on pääpuolella kolme paria jalkoja ja selässä kaksi riviä tummia piikkejä. Toukan voi sekoittaa vahakoisan (Galleria mellonella) toukkaan. Toisin kuin vahakoisan toukalla, pienen pesäkuoriaisen toukalla ei ole valejalkapareja ruumiin keski- ja takaosassa.

Leviää lentäen tai kaluston avulla

Pieni pesäkuoriainen munii mehiläispesän koloihin tai sikiökennoihin. Pesää tuhoava toukkavaihe kestää noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen toukka lähtee pesästä ja kaivautuu maahan pesän läheisyyteen. Muodonmuutokseen toukka tarvitsee pehmeää maata johon kaivautua ja yli 10 °C lämpötilan. Maan sisältä ryömivä aikuinen lähtee lentäen etsimään uutta mehiläispesää jälkikasvulleen.

Kuoriainen on hyvä lentäjä ja voielää useita kuukausia mehiläispesän ulkopuolella. Pieni pesäkuoriainen leviääkin sekä lentäen että siirrettäessä saastunutta hoitokalustoa, käsittelemätöntä hunajaa, mehiläisvahaa, hedelmiä tai maata.

Pieni pesäkuoriainen pystyy talvehtimaan pesän lämmössä, joten on mahdollista, että se selviäisi myös Suomessa talven läpi. Näin on käynyt Kanadassa.

Voi vaikuttaa tuontiin

Italiasta löydettiin pientä pesäkuoriaista Calabrian maakunnasta ja Sisiliasta syyskuussa. Kaikki tartunnan saaneet pesät tuhottiin. Tarhojen ympärille on Italiassa perustettu 20 km tartunta-alue, josta kaikki tarhat tarkastetaan. Laajemmalta 100 kilometrin rajoitusvyöhykkeen alueella tarhoja tarkastetaan satunnaisemmin. Pesien ympärillä oleva maaperä poistettiin, koska toukat koteloituvat maassa.

Lainsäädännön mukaan mehiläisiä saa lähettää jäsenmaasta toiseen tietyin ehdoin. Mehiläisiä ulkomailta ostavan on rekisteröidyttävä Eviraan mehiläisten tuojaksi ja lähtömaan virkaeläinlääkärin on tehtävä mehiläisille terveystodistus. Käytännössä mehiläisten tulee olla vapaita Suomessa lakisääteisesti vastustettavista mehiläistaudeista.  Pienen pesäkuoriaisen kohdalla ehtona on, ettei 100 km säteellä mehiläisten lähtöpaikasta esiinny eikä epäillä esiintyvän pientä pesäkuoriaista.

On tärkeää, että ulkomailta mehiläisiä tuova tarhaaja vaatii mehiläisistä virallisen virkaeläinlääkärin allekirjoittaman terveystodistuksen. Tällöin tieto siirtyy myös Suomen viranomaisille.

Mitä teen, jos epäilen nähneeni pieniä pesäkuoriaisia tarhallani

Jos mehiläistarhalla epäillään pientä pesäkuoriaista, on asiasta viipymättä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastolle. Kuoriaisen epäily tai toteaminen mehiläistarhalla johtaa viranomaistoimiin, jottei se pääsisi leviämään.

  • Jos tarhaaja huomaa mehiläistarhalla pientä pesäkuoriaista muistuttavia kuoriaisia tai sen oireita, tulee hänen välittömästi kertoa asiasta oman kunnan kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoille.
  • Tarhaajan on pyrittävä estämään hyönteisen leviäminen siihen saakka, kunnes aluehallintovirasto päättää jatkotoimenpiteistä: pesiä ei saa siirtää, eikä kennostoja poistaa mistään tarhan pesistä. Mehiläisiä, pesiä, tai mitään muuta mehiläisten hoitoon liittyvää materiaalia ei saa siirtää pois tarhalta.  Kaikki mehiläisten hoitoon tarvittavat tarvikkeet tulee pitää sisätiloissa. Ulkomailta tuotu materiaali tulee pitää sisätiloissa suljetussa muovipussissa tai rasiassa.
  • Pienet pesäkuoriaiset ovat nopeita ja piiloutuvat, kun pesä avataan. Niitä voi yrittää pyydystää tiiviiseen purkkiin tunnistusta varten. Pesän pohjalle, pesän pimeimpään reunaan voi laittaa esimerkiksi palan aaltopahvia uritettu puoli alaspäin. Kuoriaiset piiloutuvat pahvin alle pimeään, piiloon puolustajamehiläisiä, ja ovat siten helpommin pyydystettävissä. Kuoriaisille on saatavilla niille erityisesti rakennettuja ansoja.
  • Kuoriaisten ja toukkien lisäksi näytteeksi voi ottaa kennostoa, pohjaroskia tai muuta materiaalia, missä jonkin kuoriaisen elinkierron vaiheen epäillään olevan.
  • Näytteet lähetetään tutkittavaksi Eviran Kuopion toimipaikkaan. Näytteiden tutkiminen pienen pesäkuoriaisen varalta on tarhaajalle maksutonta.

Teksti: Evira

Lisätietoa: Evira

Kuvia ja lisätietoa (englanniksi) löydät EU:n mehiläistautien referenssilaboratorion tietosivulta pienestä pesäkuoriaisesta  http://www.fli.bund.de/fileadmin/dam_uploads/Publikationen/Flyer/Flyer_SHB-en.pdf