Marja- ja hedelmätilat ymmärtävät mehiläisten arvon - yli puolet valmiita maksamaan pölytyspalvelusta

12.6.2014

Mehiläispölytys on ehdoton omenansadolle.
Mehiläispölytys on ehdoton omenansadolle.

Hedelmän- ja marjanviljelijät käyttäisivät enemmän pölytyspalvelua mikäli sitä olisi nykyistä paremmin saatavilla. Minna Manninen selvitti opinnäytetyössään viljelijöiden suhtautumista pölytyspalveluun hedelmä- ja marjakasveja viljelevillä tiloilla.

Tavoitteena oli selvittää miten viljelijät kokevat hyönteispölytyksen vaikuttavan sadonmuodostukseen sekä kuinka paljon tarhattuja mehiläisiä ja kimalaisia käytetään pölyttäjinä hedelmä- ja marjatiloilla. Haluttiin myös tietää saavatko viljelijät halutessaan tarpeeksi mehiläisiä pölytystyöhön ja ovatko mehiläistarhaajat tarjonneet pölytyspalvelua viljelijöille.

Viljelijät ovat hyvin tietoisia mehiläisten tärkeydestä sadontuotannolle ja toivovat Suomeen lisää mehiläistarhaajia sekä tiivistä yhteistyötä viljelijöiden ja mehiläistarhaajien kesken.

Kolmannes maksoi ja useampi maksaisi tarvittaessa

Marjanviljelijöistä 63 % arvioi hyönteispölytyksen vaikuttavan marjojen sadontuotantoon hyvin paljon tai paljon ja hedelmien viljelijöistä 88 %. Pölyttäjiä oli käytössä 70 %:lla viljelijöistä. Valtaosa heistä käytti yksinomaan mehiläisiä tai sekä mehiläisiä että kimalaisia. Yli puolet mehiläisiä pölytystyöhön halunneista viljelijöistä oli niitä saanut, mutta vain 29 % heistä oli maksanut pölytyspalvelusta mehiläistarhaajalle. Mehiläisiä veloituksetta käyttäneistä sekä niitä kokonaan käyttämättömistä viljelijöistä yli puolet olivat valmiita maksamaan pölytyspalvelusta korvauksen mehiläistarhaajalle.

Tilojen sijainti tarhaajaan nähden haaste

Suurin este maksullisen pölytyspalvelun käytölle oli viljelijän ja mehiläistarhaajan keskinäinen sopimus, jossa mehiläistarhaajan mehiläispesät ovat viljelijän mailla hunajantuotantoa varten ja mehiläiset pölyttävät viljelykasvit ravinnonkeruunsa sivutuotteena. Tärkeimmät esteet tarhattujen mehiläisten käytölle pölyttäjinä olivat mehiläistarhaajien vähäisyys, vähäinen pesämäärä ja tilojen liian kaukainen sijainti mehiläistarhaajista.

Tutkimus tehtiin puhelinhaastatteluna ja siihen osallistui 43 hedelmän- ja marjanviljelijää eri puolilta Suomea. Vastanneet viljelivät mansikkaa, herukoita, vadelmaa, pensasmustikkaa, karviaista ja saskatoonia sekä omenaa, päärynää, kirsikkaa ja luumua.

 

Lisätietoja: Minna Manninen, minnajmanninen(@)gmail.com

Pölytyspalvelu - mehiläisten käyttö, tarve ja tarjonta hedelmä- ja marjatiloilla -opinnäytetyö tulee kesän aikana kokonaisuudessaan luettavaksi osoitteessa http://www.theseus.fi/.

Minna Manninen valmistuu Hämeen ammattikorkeakoulun puutarhatalouden koulutusohjelmasta hortonomiksi (AMK) kesällä 2014.