Esikotelomätä (EKM)

PDF-tiedostoEKM-esite_netti_huhtikuu15.pdf (617 kB)
SML:n esikotelomätäopas 2015
PDF-tiedostoEKM-ohje.pdf (509 kB)
Ohjeet esikotelomädästä vapautumiseen
MS Word -tiedosto7-SMLn-EKM-torjuntaohjelma-2014-2016.doc (47 kB)
SML:n EKM-torjuntaohjelma 2014 - 2016
MS Word -tiedosto8-Mehiläisyhteiskuntien laatusuositukset.doc (27 kB)
Mehiläisyhteiskuntien laatusuositukset
Tuntematon tiedostomuoto9-Sopimus mehiläisyhteiskuntien kaupasta.xls (30 kB)
Sopimus mehiläisyhteiskuntien kaupasta
Tuntematon tiedostomuoto10-Mehiläisyhteiskuntien laatuarviointilomake SML.xls (29 kB)
Mehiläisyhteiskuntien laatuarviointilomake

Esikotelomätä (EKM) on mehiläisten vakava sikiötauti, joka johtaa hoitamattomana aina mehiläispesän kuolemaan. Tauti ei kuitenkaan tarkoita mehiläistarhauksen loppua, sillä tarhaajat pystyvät estämään tehokkaasti taudin leviämistä. Suuri osa jo sairastuneista pesistäkin on mahdollista pelastaa. EKM on valvottava eläintauti.

Mehiläisten esikotelomädän aiheuttaa bakteeri Paenibacillus larvae. Tauti tappaa vain mehiläisten toukkia, ja voimakas tartunta johtaa usein mehiläisyhdyskunnan kuolemaan. Suomessa todetaan vuosittain lukuisia esikotelomätätapauksia ja tautia esiintyy lähes koko maassa

Tunnistaminen

EKM on suhteellisen helppo tunnistaa aukkoisista kennokansista ja ruskeista toukkajäännöksistä. Tautiin kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, joka venyy esimerkiksi tikulla kokeiltaessa. Myöhemmin toukkamassa kuivuu kennoon kiinni tiukaksi ”ruveksi”, jota työläiset eivät saa siivottua pois.

Taudin aiheuttava bakteeri (P. larvae) tappaa sikiön tavallisesti kennon peittämisen jälkeen eli esikotelovaiheessa. Kuollut toukka mätänee ruskeaksi massaksi, jossa muodostuu miljardeja itiöitä. Tauti-itiöt leviävät mehiläisten mukana niiden ruokkiessa toukkia. P. larvaen itiöt muuttuvat lisääntyviksi bakteereiksi toukan suolessa ja näin tauti leviää edelleen toukan kuollessa. 

Torjunta

Tautia ehkäistään parhaiten kierrättämällä vuosittain jokaisesta pesästä vanhaa tummaa kakustoa sulattamalla se pohjukkeiksi. Jokaisen pesän sikiökakut tarkastetaan mielellään 2-3 kertaa kesässä taudin oireiden varalta. Mehiläisille ei ruokita vierasta hunajaa tai hunajapohjaisia ruokakakkuja. Uusia tarhauksia perustettaessa ostetaan vain tautivapaita pesiä vaatimalla myyjältä tutkimustodistus esikotelomädän varalta ennen ostoa tai ottamalla näyte ostotilanteessa.

Esikotelomätää oireilevassa tarhauksessa parantumisen perusedellytys on sairaiden pesien löytyminen mahdollisimman nopeasti, koska tautibakteeri lisääntyy vain tappamiensa toukkien kautta. Kuolleissa toukissa syntyy 2 - 3 miljardia uutta itiötä, jotka leviävät kaikkialle mehiläispesään. Päästessään nuoren toukan ruokamehuun itiöt sairastuttavat toukan ja tauti leviää eteenpäin.

Nopeimmin taudista pääsee eroon vaihtamalla koko kakuston, mutta monet säilyttävät vaaleaa, vain hunajaosastoissa ollutta kakustoa. Vaalea lingottu kakusto sisältää aina itiöllistä hunajaa. Esikotelomätä siirtyy näin helposti. Kun hunajaa siirtyy sairaasta pesästä yli 300 g terveeseen pesään, on sairastumisen riski jo merkittävä.

Itiöiden lisääntymisen estäminen tarhauksessa onkin oleellinen torjuntakeino. Pesät, joissa on satoja kuolleita toukkia tai niissä on alle 4 kakkuväliä mehiläisiä, kannattaa hävittää. Lievemminkin sairaat pesät kannattaa hävittää, jos on olemassa tutkimuksen kautta varma tieto siitä, että tautia on vain muutamassa tarhauksen pesässä.

Sairaat pesät tapetaan kaatamalla illalla lennon päätyttyä pesään ylhäältä, laatikoiden määrästä riippuen, 1 - 2 dl bensiiniä. Lentoaukko suljetaan. Kaasuuntuva bensiini tappaa mehiläiset muutamassa kymmenessä minuutissa. Kuolleita sikiöitä sisältävät ja talviruokaa sisältävät kehät kannattaa polttaa maahan kaivetussa kuopassa, joka lapioidaan umpeen polton jälkeen. Muut kehät voi lähettää vahavalimolle, kunhan niiden mukana on maininta taudista.

Evira tutkii tautiepäilyt

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tutkii EKM-epäilyjä. Taudin voi todeta hunajanäytteestä jo ennen kuin se aiheuttaa sikiömuutoksia. Tämän vuoksi myös piilevän tartunnan varalta kannattaa tutkituttaa hunajanäytteet

Mehiläisten esikotelomätä on kansallisessa lainsäädännössä vastustettava ja valvottava eläintauti. Jos eläimen omistaja tai muu eläinlääkäri kuin virkaeläinlääkäri epäilee mehiläistarhalla esikotelomätää, hänen on ilmoitettava epäilystä virkaeläinlääkärille. Hän tekee tarvittavat toimenpiteet, kuten leviämistä ehkäisevät siirtorajoitukset.

Mehiläisten tautien seuranta perustuu tautiepäilyihin ja elinkeinon omaan aktiivisuuteen, lakisääteisiä seurantatutkimuksia ei ole.