Emonkasvatuksesta

Hyvien emojen tuotanto ja pesän ominaisuuksien arviointi käytännössä

Hämeenlinna 28.1.2017

FM Lauri Ruottinen, lauri.ruottinen@hunajaluotsi.fi ja ELL Lassi Kauko lkauko@netti.fi

 

Johdanto:

Emon laatuun vaikuttavat kasvatusolosuhteet ja perimä. Tarhaaja voi vaikuttaa molempiin tekijöihin mehiläisten ominaisuuksien puitteissa.

  • Emon paino
  • Munaputkien määrä
  • Muninta-aktiivisuus

 

Kasvatuksessa emojen laatuun vaikuttavat:

  • Mehiläisten kasvatuskäyttäytyminen
  • Hoitavien mehiläisten määrä, kunto, ikä, ja ravitsemus
  • Valittujen toukkien ikä ja kunto
  • Toukkien ruokinta
  • Lämpötilat
  • Kasvatusmenetelmä ja -tekniikka

 

Miksi emo on tärkeä?

  • Emo kantaa kaikkia pesän perinnöllisiä ominaisuuksia mukanaan ja siirtää ne sukupolvelta toiselle
  • Tarhaaja pystyy vaikuttamaan ominaisuuksiin valinnalla, joka käytännössä kohdistuu emoihin ja niiden tuotantoon
  • Emot ja emoiksi kasvatettavat toukat liikkuvat helposti tarhaajalta toiselle ja paikasta toiseen

 

Miksi haluamme ”hyviä mehiläisiä”

 

Mehiläisten ominaisuus

Edut

Haitat

Huomiot

Hunajan tuotanto ja ruokatasapaino

Hyvä hunajan ja siitepölyn keruukyky on kannattavan mehiläishoidon perusta. Maltillinen ruuan kulutus talvella liittyy hyvään talvenkestävyyteen

Sato-olosuhteisiin sopeutumaton ja huonosti keräävä mehiläiskanta ei tuota kannattavaa satoa
- sato-olosuhteet / kanta
- lihapesä
- ei ”keruuhalua”

Saman vahvuiset pesät samalla tarhalla voivat tuottaa samalla hoidolla täysin eri määrän hunajaa.

Kakulla pysyvyys ja säyseys / lauhkeus

Lauhkeita mehiläisiä on helppo hoitaa, työ nopeutuu. Kaupungeissa lauhkeus on välttämätön ominaisuus

Vihaiset mehiläiset vaikeuttavat hoitoa ja erityisesti emonkasvatusta ja sosiaalisia suhteita

Rotu- ja kantaristeytymät voivat olla vihaisia. Vihaisuus ei ole sidoksissa hyvään keruukykyyn. Risteytymien etuna on elinvoima joka tuottaa hyvän keruukyvyn, haittapuolena on kova puolustushalu

Parveiluhalu

Hitaasti parveilevat mehiläiset vähentävät työtä, lisäävät tuottavuutta ja mahdollistavat suoraviivaisen hoitotekniikan käytön

Parveilu teettää töitä ja alentaa satotasoa. Kaupungissa parveilevat mehiläiset ovat erityinen ongelma

Parveiluhitaus ja parveiluhalu jalostuvat melko nopeasti jo muutaman hoitokauden aikana

Tautien vastustuskyky

Kun mehiläiset sietävät ympäristön tartuntapainetta niin pesät ovat tuotantokuntoisia ja hoitokulut ovat pienemmät

Mehiläiset sairastuvat herkästi ja osa pesistä menettää tuotantokykynsä toisia helpommin

Mehiläisten kyky puhdistaa kennoja on yksi tärkeimmistä tautien vastustamistavoista ja helpoin mitata

Pesän kehittyminen ja talvehtimiskäyttäytyminen

Hyvä talvehtimiskyky mahdollistaa hyvän kevätkehityksen ja hyvä kevätkehitys on edellytys tuotantokyvylle

Heikko talvehtiminen ja epätasainen pesän kehittyminen huonontavat tuotantokykyä ja aiheuttavat talvitappioita

Talvehtiminen on perinnöllinen ominaisuus. Sikiöintirytmi, lämpöltilan hallinta ja pitkäikäisyys ovat talvehtimiseen vaikuttavia ominaisuuksia

 

Voiko ”hyviä mehiläisiä” tuottaa?

Mitä pitää tietää / osata että saamme parempia mehiläisiä?

Tavoitteena on saada hyvätuottoisia, säyseitä ja tärkeimpänä kuitenkin paremmin varroan kanssa pärjääviä mehiläisiä. Tulokset jalostuksesta ovat julkisia, joten niiden perusteella hoitajat voivat valita tarkoitukseensa sopivia emoja.

 

Myös emonkasvattajat voivat hankkiessaan uutta verta kantaansa hakea parhaiten omien mehiläistensä ominaisuuksia täydentäviä emoja. Myös muut mehiläishoitajat voivat hyötyä jalostuksen tuloksista, kun heidän emonsa parittuvat naapurustossa mahdollisesti olevien jalostusemojen poikien kanssa. Jalostuksessa valitaan perimältään parhaita yksilöitä. Näiden tunnistamiseen tarvitaan arvostelua ja jatkossa myös genomivalintaa.

 

Mehiläisrodun valinta on mehiläishoitajan oma päätös. Rotujen ylläpito ei ole aina helppoa ja mehiläisten vapaasti ilmassa tapahtuvan pariutumisen takia. Kuhnurit ja emot löytävät toisensa helposti 5 km etäisyydeltä mutta täysin eristetylle mantereella toimivalle paritustarhalle asetetaan vaatimukseksi 10 - 12 km mehiläisetön säde. Sopivana saariin perustettavan paritustarhan avovesimatkana pidetään 3 – 4 kilometriä. Jos kasvatettava emo pariutuu vieraan rodun kuhnureiden kanssa, syntyy munista risteytyneitä jälkeläisiä eli hybridejä. Ensimmäinen risteytymä on monesti toimiva, jalostusmielessä jopa toivottava. Toisen polven risteytymissä ominaisuudet hajoavat ja pahimmillaan tämä ilmenee vihaisuutena ja parveiluhaluna

Perinnöllisyys ja sukusiitos:

Perimä on kromosomien sisältämissä geeneissä. Geenit koostuvat DNA:sta (deoksiribonukleiinihappo), jonka neljän eri emäksen avulla geenit koodaavat eliön tarvitsemien aineiden muodostamisen. Mehiläisen koko genomi, perimä on avattu ja sen avulla pystytään selvittämään esimerkiksi sukulaisuuksia.

 

Omat ongelmansa mehiläisjalostukselle aiheuttaa herkkyys sukusiitokselle. Selkeästi sukusiitos voi näkyä reikäisenä sikiöintinä. Aikanaan amerikkalaisten linjahybridien Starline ja Midnite tuotanto loppui, kun linjojen ylläpito oli liian vaikea.

 

Periytyvyys:

Jalostuksessa merkittävä käsite on periytyvyys, mikä on eri asia kuin perinnöllisyys. Periytyvyys, heritabiliteetti, kertoo kuinka iso osa havaitusta muuntelusta aiheutuu perimästä. Esimerkiksi hunajasadon vaihtelusta osa aiheutuu ympäristöstä- säistä, satoalueesta, kunnan koosta tai sijainnista tarhasta- ja osa siitä, että mehiläisillä on hyvän keruukäyttäytymisen perintötekijät. Jos ympäristötekijöillä ei ole mitään osuutta vaihteluun, periytyvyys on 1, jos taas kaikki havaitut erot aiheutuvat ympäristötekijöistä on periytyvyys 0. Periytyvyys ei ole vakio, eri eläinjoukoilla saadaan helposti eri periytyvyyksiä. Jos eläinten perimä vertailtavien ominaisuuksien suhteen on hyvin samanlainen ei myöskään perimästä aiheutuva vaihtelu ole suuri. Jos taas yksilöiden perimä on hyvin erilainen, voi siitä aiheutuva periytyvyys olla suuri. Tästä syystä eri tutkimuksissa mitatut periytyvyydet ovat  suuntaa antavia.

 

Heteroosi:

Periytyvyyden arviointia vaikeuttaa heteroosi. Se ilmenee, kun toisilleen kaukaisia sukulaisia, vaikkapa eri rotujen yksilöitä risteytetään. Heteroosi tuo mukanaan paremman elinvoiman, mikä mehiläisten kohdalla voi merkitä myös lisääntynyttä parveilunhalua ja vähäisempää säyseyttä. Heteroosi ei periydy. Seuraavissa sukupolvissa geeniyhdistelmät hajoavat ja yksilöiden väliset erot kasvavat. Kaksi- ja kolmeroturisteytyksiä käytetään esimerkiksi sikataloudessa paljon.

 

Jotta jalostus voi tuottaa tuloksia, tulee periytyvyyden olla riittävä. Hunajantuotannolle, säyseydelle tai parveilulle on arvioitu periytyvyyksiä 0,3-0,6, joissain tapauksissa enemmänkin. Tällaiset periytyvyydet riittävät hyvin jalostuksen perustaksi. Jos periytyvyys on aika pieni, arvosteluvarmuutta parantavat sukulaisten tulokset. Jos periytyvyys sensijaan on suuri, ei sukulaisarvostelu tuo niin paljon lisävarmuutta.

Mistä tunnistaa hyvät emot / hyvät mehiläiset?
Suorituskyvyn arviointi ja arvostelu

 

Kun eläimen perimä ei näy suoraan, perustuu arvostelu ilmiasuun, fenotyyppiin. Arvostelu kohdistuu haluttuihin ominaisuuksiin: hunajasatoon, käyttäytymiseen, parveiluhaluun, taudinkestävyyteen.

Voidaan kyllä ottaa huomioon muitakin ominaisuuksia kuten kevätkehitys tai kittivahan keruu.

Ympäristöolosuhteet vaikuttavat monien ominaisuuksien ilmenemiseen ja siksi tarkkailtavien kuntien olosuhteet saatetaan mahdollisimman samanlaisiksi. Kunnat pidetään samassa tarhassa, hoidetaan samalla tavalla, talveutetaan yhtä vahvana. Kuntien muodostaminenkin tehdään samoin, esimerkiksi yhtä suurina jaokkeina tai samankokoisina tekoparvina. Myös punkkitorjunnat tehdään samaan aikaan samoilla valmisteilla. Koska pesille halutaan saada kohtalainen punkkikuorma, eivät torjunnat saa olla liian tehokkaita.

 

Ominaisuus / parametri

Menetelmä/arv. asteikko

Yksikkö

Ajoitus / taajuus

Pesän kehittyminen

Miehitetyt kakut ja peittosikiökakut

Kehien lukumäärä

Syksy, kevät, kesä

Säyseys / lauhkeus

1= piikikäs

2= hoidettavissa

3= säyseä

4= erittäin säyseä

Arviointi 1 - 4

Syksy, kevät, kesä

Kakulla pysyvyys

1= poistuu kakuilta

2= kertyy ryppäiksi kakun kulmiin

3= juoksee kakuilla

4= kuin tatit

Arviointi 1 – 4 

Syksy, kevät, kesä

Parveilu

1=  voimakas halu rak. parvikennoja

2= siedettävä

3= vähäinen

4= ei ollenkaan

Arviointi 1 – 4 

parveilukausi

Hunajasato

Lingottu hunaja + talveksi pesään jäävä  

kg

 

Punkkien luonnollinen kuolleisuus

Punkkipohja

Päivittäinen kuolleisuus

Alkukesä 2 – 3 viikkoa

Punkkimäärän kehittyminen

Tomusokeri tai pesu (30 g mehiläisiä)

% mehiläisissä 

Kuukausittain toukokuusta  

Hygieninen käyttäytytminen

neulatesti

Sikiöiden poisto %

Vähintään 2 kertaa hoitokaudessa

 

Vaikkapa säyseys vaihtelee kovasti pesän vahvuuden, satotilanteen ja sään mukaan. Kun arvostelu tehdään riittävän usein, ehkä neljä- viisi kertaa kesässä päästään jo aika hyvään varmuuteen. Myös puhdistuskyvyn mittaus on hyvä tehdä pari kolme kertaa.

 

Punkkikannan kehityksen arvostelu on vaikea, jos pesän varroamäärä on pieni. Alkukesällä on yleensä tällainen tilanne, silloin myös suurin osa punkeista on kennoissa. Pesän pohjalle pudonneiden punkkien määrä viikottain kerättynä antaa jonkunlaisen kuvan tilanteesta. Kannan kehitystä arvioidaan loppukesällä aikuisista mehiläisistä parinäytteillä, jotka otetaan kahden-kolmen viikon välein. Jotta saataisiin käyttökelpoisia arvioita, tulisi pesässä olla punkki/100 mehiläistä, siis kaikkiaan joitakin satoja. Parinäytteiden avulla arvioidaan punkkikannan kehitysnopeutta. Vaikeutena on varroan epätasainen jakautuminen pesän mehiläisissä. Tasaisin jakautuma näyttäisi olevan hunjaosaston menhiläisissä, näyte voidaan ottaa ylimmästä hunajlaatikosta, mikä helpottaa työtä.

 

Joidenkin merkittävienkin muuttujien arvostelu voi olla vaikea tai liian työläs käytännön jalostustyöhön. Varroan lisääntymistuloksen selvittäminen, toisin sanoen kuoritutumattomilla koteloilla loisivien punkkien jälkeläismäärä vaihtelee paljon eri mehiläiskunnissa. Punkeista voi iso osa olla vailla jälkeläisiä tai sitten melkein kaikki ovat hedelmällisiä.  Tuloksen tutkiminen edellyttää suuren kennomäärän avaamista ja mahdollisesti löytyvien punkkien jälkeläisten kehitysvaiheen arvioimista eli siis ehtivätkö ne aikuistua mehiläisen kuoriutumiseen mennessä. Työssä tarvitaan jonkun verran harjaantumista ja suurennuslasi tai steromikroskooppi, jolla voidaan katsoa koteloita noin kymmenkertaisella suurennoksella. Toisaalta sikiökakut voi pakastaa ja tutkia vaikka talvella. Todennäköisesti  varroan jälkeläistuotos saadaan mukaan jalostusohjelmiin, kun siihen vaikuttavat geenit mehiläisessä on tunnistettu ja voidaan genomivalintaa käyttäen ottaa halutun snipin kantajista jälkeläiset.

 

Mehiläishoitajaa palveleva tietokanta BeeBreed

Kunnan arvostelulla saadaan tiedot, joiden avulla lasketaan sen ja sen sukulaisten jalostusarvo.

Jalostusarvo riippuu perimästä eli kuvaa sen perinnöllistä käyttökelpoisuutta jalostuksessa. Kunnan suoritusta jalostettavan ominaisuuden osalta verrataan arvosteltavan joukon keskiarvoon ja se ilmoitetaan prosentteina: 100 % tarkoittaa keskiarvoa, luvut yli sadan ovat keskimääräistä parempia ja vastaavasti alle sadan sitten keskimääräistä heikompia. Jalostusarvo voidaan laskea kunkin jalostettavan ominaisuuden suhteen erikseen tai sitten tulostetaan kokonaisjalostusarvo, jolloin kullekin ominaisuudelle annetaan halutut painotukset. Ensi vaiheessa kunnan suoritusta verrataan tarhauksen sisällä, miten se siinä sijoittuu tarhauksen muihin kuntiin verrattuna. Jatkossa vertailu ulottuu muihin tarhauksiin. Tärkeää on, että samoja sisarjoukkoja on jaettuna useisiin tarhauksiin, jolloin pystytään erottamaan ympäristöoloista aiheutuvaa vaihtelua perimän aiheuttamasta. Tämä tapahtuu siihen tarkoitetulla BLUP-laskennalla (best linear unbiased prediction). Laskennassa otetaan myös hajonnat huomioon.

 

https://www2.hu-berlin.de/beebreed/ZWS/

Emolle saatu jalostusarvo ei ole muuttumaton. Jalostuksen edistyminen voi sitä laskea, sukulaisista kertyvät tiedot voivat muuttaa sitä paremmaksi tai huonommaksi sukulaisista riippuen.

Beebreed käyttää kokonaisjalostusarvolaskennassaan seuraavia painotuksia: hunaja, säyseys, kakuilla pysyminen ja parveilunhalu kukin 15 % ja varroan sieto 40 %. Varroansieto koostuu kennonpuhdistuskyvystä, punkkikannan kehityksestä ja talvehtimisesta. Mutta jos emon ostaja haluaa painottaa eri lailla, onnistuu sekin

Mehiläisen perimä on avattu ja monien ominaisuuksien kohdalla voidaan niihin vaikuttavat geenit paikallistaa. Geeneissä on eroja ja kun erot voidaan yhdistää jalostusarvostelutietoihin, voidaan niitä käyttää jalostuksessa. Emäsosan vaihtumista DNA:ssa kutsutaan snipiksi, SNP (single nucleotidi polymorphism). Genomijalostus on käytössä kotieläinjalostuksessa ja varmaan lähivuosina mahdollinen myös emonkasvatuksessa.

 

Jalostuksen toimintamalli

 

Emonkasvattaja haluaa käyttää valmiin jalostustyön tuloksia:

  • Ostaa (jalostusemot)
  • Valitsee
    • Huhujen perusteella
    • Kantapään kautta
    • Jatkossa jalostusohjelman tulosten peruteella
      • Yhteys kasvattajaan ja tilaus

 

Emonkasvattaja osallistuu jalostusohjelmaan

  • Oma mehiläiskanta, jota ylläpidetään järjestelmällisesti ja sitä voi täydentää jos halutaan ohjata kannan kehitystä johonkin suuntaan (sukusiitoksen välttäminen)
  • Kasvattaa testiemoja, joita testaa mielellään itse ja toimittaa sovitusti testaajille
  • Testaaja / arvostelija toimittaa tiedot SML:n yhteyshenkilölle
  • Yhteyshenkilö tallentaa tiedot järjestelmään, jossa ne ovat julkisia
  • Emonkasvattaja saa yhteydenottoja tietojensa perusteella ja voi käyttää tuloksia viestinnässään

 

Testaaja / arvostelija

  • Opiskelee ja harjoittelee arviointimenetelmät erillisessä koulutuksessa (ryhmänä)
  • Tekee sopimuksen arvostelijana toimimisesta
  • Ottaa vähintään kaksi sisaremoryhmää, joihin kuuluu minimissään 5 emoa
  • Perustaa seurattavat pesät (emon vaihto, jaoke, ravistuparvi)
  • Tekee protokollan mukaiset arvioinnit emojen suorituskyvystä ja kirjaa tiedot hyvin
  • Lähettää tiedot yhteyshenkilölle