Viime talvena paljon huonoista mehiläisemoista johtuvia mehiläiskuolemia

3.7.2017 klo 13:15

Mehiläispesä on yhden munijan varassa. Huonosti muniva emo aiheuttaa koko pesälle ongelmia. Kuvassa keskellä vaalealla täplällä merkitty emo.
Mehiläispesä on yhden munijan varassa. Huonosti muniva emo aiheuttaa koko pesälle ongelmia. Kuvassa keskellä vaalealla täplällä merkitty emo.

Talvella 2016–2017 kuoli 16 prosenttia Suomen mehiläispesistä. Määrä on Suomen olosuhteissa tavanomainen, mutta tarhoilla havaittiin poikkeuksellisen paljon emoista johtuvia talvitappioita. Pitkä kylmä kevät johti myös nälkäkuolemiin. Ahvenanmaalla mehiläisillä menee paremmin kuin Manner-Suomessa.

Mehiläispesien talvikuolleisuus Manner-Suomessa oli viime talvena yli 16 prosenttia, selvisi tuoreesta tarhaajille tehdystä COLOSS-talvitappiokyselystä. Ahvenanmaalla kuoli noin yhdeksän prosenttia pesistä. Ahvenanmaan pienempää talvitappiota saattaa selittää se, ettei siellä tavata mehiläisten pahinta loista, varroapunkkia.

Keskimääräinen mehiläisten talvikuolleisuus on Suomessa 15 prosenttia. Mehiläisten pahin vitsaus ja yleisin pesien kuolemiin johtava syy on juuri varroapunkki.

”Nälkäkuolemat olivat myös tänä vuonna iso ongelma, koska kevät oli pitkä ja kylmä”, Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala kertoo. ”Mielenkiintoisia ovat lisäksi tämän vuoden runsaat emo-ongelmat”, hän jatkaa.

Manner-Suomessa 4,5 prosenttia pesistä menetettiin emo-ongelmien vuoksi, kun Ahvenanmaalla emot aiheuttivat ongelmia vain kahdella prosentilla pesistä. Mehiläiskuningatar eli emo on pesän ainoa munija. Jos se on heikko, huono munija tai kuolee, koko yhteiskunta voi menehtyä.

Pikkupesän paapominen ei pelasta mehiläisiä

Mehiläispesän selviämiseen vaikuttavat muun muassa punkintorjunta, ruokinta ja yhteiskunnan koko. Pienet ja heikot pesät kannattaa yhdistää syksyllä, jotta saadaan riittävän vahva pesä, joka kestää talven läpi. ”Pesän selviytymiskyky on huono, jos ei yhdistä pesiä ajoissa. Harrastetarhaaja laittaa usein liian heikkoja pesiä talvehtimaan. Ammattilaiset eivät paapo pikkupesiä, ja ne selviävätkin paremmin”, Martikkala toteaa.

Jotta pesän kuolinsyy saadaan selvitettyä mahdollisimman tarkasti, kannattaa pesistä tehdä jatkuvasti muistiinpanoja. Pesien tutkimisessa kuoleman jälkeen on myös paljon petrattavaa. ”Moni ei katso riittävän tarkkaan kuolleen pesän sisälle ja tutki kennostoja. Sieltä voi löytyä merkkejä eri sairauksista.”

Tanskassa Pohjoismaiden pahimmat tappiot

Suomalaisille mehiläistarhaajille tehty talvitappiokysely oli osa kansainvälistä COLOSS-kyselyä. COLOSS-verkosto (Prevention of honey bee COlony LOSSes) pyrkii keräämään vertailukelpoista tietoa mehiläiskuolemista eri maista. Viime talvena Tanska koki Pohjoismaiden pahimmat pesätappiot: mehiläisyhteiskunnista kuoli lähes viidennes. Suomessa ja Ruotsissa kuoli lähes yhtä suuri osuus pesistä. Norjan mehiläiset pärjäsivät parhaiten. Niiden talvitappiot olivat noin 7 prosenttia.

Pohjoismaiden talvet ovat mehiläisille monella tavalla rankkoja. Kylmän ja kostean sään lisäksi talvitappioita aiheuttavat muun muassa punkit, taudit ja pesiä tuhoavat linnut ja karhut.

 

 

Lisätietoja:

Maritta Martikkala

Mehiläishoidon neuvoja

Suomen Mehiläishoitajain Liitto SML ry

050 303 0890, maritta.martikkala(at)hunaja.net

www.mehiläishoitajat.fi